Hörpin ansaitsemaani automaattikahvia Valion kahviossa, kun puhelin alkoi tärisemään taskussa. -"No tääl o Teuvo moro! Mä oon teijän toimistossa ja mun o pakko näyttää sulle yks juttu." -"No mä tulen sinne" sanoin ja suljin puhelimen. HP:in ruudulla oli Tori.fi-sivusto auki ja keskellä pieni kuva ihan sikamageesta ruumisperävaunusta. Siitä se sitte lähti:)
Viikon verran keräilin rahoja kasaan, soitto mukavan oloiselle herrasmiehelle ja Chevyn nokka kohti Pöytyää.
Menomatka tuntui kestävän ikuisuuden vaikka en pysäyttänyt, kun kerran, koska navigaattori valitteli pissahätää. Levähdyspaikalla parkissa ollessa ohi ajoi todella hienossa kunnossa oleva 17M Ford. Kuski heilautti kättään ja minä omaani takaisin. Hyvä fiilis!:) Hetken päästä fiilis sai lievän kolahduksen kun ohitin 100km/h rajoitusalueella keltaisella täys`perävaunullisella autonkuljetusyhdistelmäajoneuvolla työtään tekevän mielensäpahoittajan. En tiedä mitä tein väärin, mutta kun n. kilometri ohituksen jälkeen jouduin hidastamaan edellä olevan linja-auton ja parin muun hitaammin etenevän auton takia, niin rahtari veti rajoitinta vasten niin lähelle puskuria, että en nähnyt peilistä, kuin Scanian säleikön. Lisäksi kuljettaja heilutteli keskisormea sikaosastolla istuvalle 9vuotiaalle Jaako-pojalle. Se oli miehekäs ja rohkea mies se!

Vihdoin saavuimme omakotitalon pihaan, jonka tontin rajalla nökötti lintallaan, paria ikkunaa vailla oleva, hilseilevä ja nii s**tanan komea perävaunu. Ajoin Letukan parkkiin ja nousin keskeyttämään talon isännän VW:in pesutoimet.
Juttu alkoi heti kulkemaan sujuvasti. Totesin törmänneeni itseni kaltaiseen kaveriin joka on kiinnostunut kaikista vanhoista ja nostalgiselle tuoksuvista esineistä ja asioista. Tosin huomattavasti suuremmassa mittakaavassa. Minulla ei ole pariakymmentä vanhaa perämoottoria eikä peräkärryllistä vinyylilevysoittimia, niinkuin hänellä. Tosin meidän lähdön jälkeen hänellä ei ollut enään yhtä montaa levysoitinta, kuin ennen meidän saapumista.
Tutkiskeltiin vaunua ja juteltiin elämäniloista sekä hänen kahdessa eri tallissa/varastossa olevista autoista ym. ym. Myyjä kertoi, että vaunu on valmistettu vuonna 1963 Ruotsissa jossain koritehtaassa. Aisa ja akselit on Saksalaista tekoa. Vaunu on palvellut pohjanmaalaisen hautaustoimiston käytössä ja hän oli ostanut sen joitain vuosia sitten perikunnalta.
Noin 1,5tunnin jutustelun, papereidenteon ja käteisnipunvaihdon jälkeen alkoi olemaan hyvästien aika. Isäntäpariskunnan oli kerittävä kauppaan ennen sulkemisaikaa ja seuraavana aamuna meidän porukan oli herättävä ajoissa kouluun ja töihin. Nopea "vilkaisu" tallissa olevan BMW moottoripyörän suuntaan sekä käynti toisessa suojassa olevan 70-luvun erittäin vähän ajetun 125cc Suzukin luona, morjenstukset ja mustan yhdistelmän kanssa kohti Janakkalaa. Jumankeka mä "sain" sen!!!

Ostopaikalla, kun tutkiskelin vaunua, niin aloin epäilemään sen valojen toimivuutta. Myyjä tosin kertoi minulle jo puhelimessa, että kyllä sinne ehkä joku tuikku syttyy. No syttyihän sinne. Vasen takavalo. Vilkun, kun laittoi päälle niin molemmat vilkut alkoivat hieman hehkua. Todettiin yhteenääneen, että tästä ei taida selvitä suihkauksella CRC:tä eikä edes pullollisella WD40:ä. Kossu oli heti pois laskuista, koska piti ajaa.
Myyjä oli reilu mies ja antoi kaupanpäällisiksi valosetin, että vaunun sai turvallisesti hinattua uuteen kotiin.
Kotimatka menikin ilman suurempia kommelluksia. Vastaantuleva auto tosin ajoi peuranvasan kuoliaaksi muutama sekunti ennen, kuin me olimme peuran tienylityspaikan kohdalla. Lasten kävi tietysti bambia sääliksi, vaikka se näyttikin ihan Masilta Kessun karjaisun jälkeen. Onneksi vahingot jäi peuraa lukuunottamatta aineellisiksi ja nekin varsin lieviksi.

Kesäloman alettua puin harrastuspöksyt ja taivutin keski-ikäistyvän ja ylipainoisen vartaloni ruumisperävaunun alle. Totesin, että johdot on uusittava alusta lähes loppuun saakka. Sitten pöllähti! Sattui vallan pirusti ja niin sanotusti lamput sammui. Tunnin verran koitin saada silmiä auki. Turhaan! No ei muuta, kun isän avustuksella kohti Terveyskeskusta. Siellä meni ainakin puolitoistatuntia eikä fiilikset parantunu pätkääkään. Sen opin, että kehnoo fiilistä ei kannata pähkäillä monttu auki. Se silmään tarkoitettu puhdistuslitku, mitä se tyttö lorotti minun suuhuni, kun kurotteli pyyhettä tai vastaavaa EI maistu hyvälle.
Lääkäri tutki ja totesi kirjaimellisesti suupielet vaahdossa, että ei voi, kun levitellä antibioottivoidetta kolmentunnin välein ja odotella yön yli.
Jos joku teistä tätä lukevista aikoo lääkäriksi, niin pitäkää suupielet(kin) puhtaana. Ainakaan minun kohdalla vaahtoava lääkäri ei lisännyt uskottavuutta.
Olin kuullut, että silmä putsaa ns. itse itseään ja toivoinkin, että yön aikana tilanne paranisi. En nimittäin kaivannut yhtään enempää luomien vääntelyä ja kiskontaa.
Kuinka ollakkaan! Heräsin seuraavana aamuna n. klo 04:00 ja aloin varovasti raottelemaan silmiä. Ne aukesi! Jipii! Tosin nenänvarsi tuntui kuussataselta hiekkapaperilta.
Sen päivän otin iisisti, mutta seuraavana päivänä jatkoin siitä mihin jäin. Hommasin johtoo, pistokkeen ja erilaisia nippeleitä. Nyt vaunussa kulkee uudet piuhat pohjassa ja kaikki valot pelaa hienosti. Piuhat oli helppo kuljettaa pohjassa, koska se on puuta ja lähes tasainen. Naputtelin kaapelin kiinni taloon tarkoitetuilla pinta-asennusjutskilla.

Toistaiseksi se saa kelvata tuon näköisenä. Loppukesästä olisi tarkoitus pystyttää sille telttatalli suojaksi. Mielessä on pyörinyt myös ajatus uudesta mustasta maalista vielä tämän vuoden puolella ja etu- sekä takaplexien uusimisesta. Uudet tiivisteet on jo tulossa joka ikkunaan.

Otetaa raahallisesti! Varsinkin, kun loma alkoi. Täytyy noi pari avointa ikkunan reikää peittää muovilla, että sen voi ottaa lomareissuun mukaan. Tavaroiden mukaan saamisessa on ollut ongelmia, mutta nyt niille on ihan oma paikka

Palaillaan astialle!

Tökätääs kuva.


Tämä on räpsästy hankintapäivää seuraavana päivänä. Kyydissä näkyy Upon uusi pesukone. Emäntä varasi sellaisen Riihimäen Gigantista ja minä noudin sen, kun liike on työmatkan varrella. Suht` näppärästi sai lavetilla kyytiin.
Kuvassa näkyy myös tuo magneettikiinnitteinen valosarja, joka tosin on kiinni roudariteipillä. Ei oikein magneetti nappaa alumiiniin
Napautin fullmoonit takavanteisiin, vaikka siitä ei mitään kustomia tulekkaan. Sai peitettyä noi muna-Kadettin vanteet, joista toinen on vielä aivan UUSI. Toi ruosteinen, nyt jotenkin menettelis. Täytyy hankkia joku halpa hiekkapuhallusjutska, että saa nurkantakana nököttävät, ehkä jopa alkup., vanteet puhtaaksi.

hieno perävaunu siitä viälä kiiltävämusta maali ja kylkilistat kromiksi nii sopii auton kans hyvin yhteen ja mahdollisesti samanlaiset vanteet kun autos

Kiiltävä musta siitä tulee. Listat on alumiinia eli niistä saa varmaankin hinkkaamalla hyvät. Siinä menee keskellä muovilista joka on hieman haperoo.

Satkun jaolla olevat nelipulttiset vanteet sopii eli tarjontaa kyllä piisaa, mutta 13" Smoothiet voi olla harvassa.

Varsin mielenkiintoinen foorumi, ei vain taida olla enään kovin aktiivinen. En oo ikinä ennen kuullut ruumisperävaunusta... Mihin tällaista on käytetty? Hinnat alkaen hautajaisiin?

joo.harmi ettei ole aktiivinen.oishan meitä harrastajia vissiin jonkin verran.