Heitetäänpä omakin rakkine projektimielessä esille.

Vekotin on vuosimallin 1976 Mersu, mutta ns. lang eli limusiinialustalle rakennettu ruumisauto. Koripaja Rappold tuunasi saman tien autosta nokankin kun kerran hommaan alkoi ja pystylamppujen tilalle vaihtuivat lamput sen ajan uusimmasta S-sarjalaisesta (W116). Tekniikkana on antiikkimoottori M180 (eka versio on varmaan 50-luvulta) eli 2,3 litrainen kutonen ja nelivaihteinen rattimanuaali.

Hankin auto Saksasta keväällä 2004. Itse en valitettavasti ollut mukana kuulemma ikimuistoisella reissulla, mutta kaveri toi auton kunnialla Suomeen.



Matka kohti pohjolaa meni muuten hyvin, mutta autossa oli pientä kaasarivikaa. Takimmainen kaasari ei nimittäin ollut aivan synkassa etummaisen kanssa, vaan siellä oli koko ajan kahvikupillinen bensaa. Auto piti saada 120 km/h vauhtiin ja kruisailla pintakaasulla, niin kaasaritkin lähtivät toimimaan. Kaasarit huollettiin, mutta nyt on ongelmana voiman puute, joka vastaavasti johtuu liian vähästä polttoaineesta...



Hieman paremmankin aihioin olisi tietenkin voinut hommata ja ehkä vähän lähempääkin, mutkun mutkun... Autosta on purettu väliseinä ja arkkuvarustus, mutta se ei haittaa. Kaikki listat ovat jääneet matkan varrelle jossain vaiheessa ja pientä korroosiotakin on iskeentynyt takaovien pohjiin ja takapyöräkoteloihin. Edellinen omistaja oli maalannut auton (tietenkin!) telalla mustaksi ja tehnyt hieman erikoisen ruostekorjaukset niihin takapyöräkoteloihin. Ulkopuolelle on vedetty pellit popniiteillä kiinni ja välissä on sikaa tai jotain muuta mömmöä. Maalausta ja korin kunnostusta odotellessa.



Sitten menikin pari vuotta hiljaisesti ja Kalmarauta vain pölyttyi isän autohallissa. Kesällä 2006 kuitenkin alkoi tapahtua. Autoon tehtiin pikku puunausta ja vietiin leimalle. Katsastusmiehen mukaan "raaka peli" ja ei muuta kuin leima paperiin! 1000 kilometriä Suomen suvessa meni pääsääntöisesti ongelmitta. Voimaa ei tosin ollut, mutta eivätpähän kaasarit alkaneet bensaa lotraamaankaan. Rattivaihteen vivustokin kaipaisi varmaankin huoltoa, koska vaihtaminen alkoi loppumatkasta tuntua aika takkuiselta.



Nyt tähtäimessä on tekniikan vaihto. Loppuisivat ne kaasariongelmatkin. Kiikarissa on ollut Mersun M110 -moottori eli tutummin 280E (6 sylinteriä, K-jetronic ja 185 hepoa) ja automaattilaatikko vm. 1983 123-farkusta. Projekti on edistynyt sen verran, että hommasin mittariston rattiautomaatin näytöllä.

"Pimp my ride" -vanteetkin (8x16) on hommattu, kunhan jossain vaiheessa on varaa ostaa renkaat päälle. Nyt mennään alkuperäiskokoisilla 185R15 puolalaisilla donitseilla.



Jos/kun tekniikka vaihtuu ensi kesäksi, onkin seuraavaksi vuorossa korin kunnostus ja maalaus. Väriksi on tällä hetkellä visioitu ihan perusmusta. Tosin ruiskulla, ei telalla. Halusessa on myös etusohva, listoja yms.

Hamstraus ainakin edistyy, mutta muuten aika vaisua.

Etusohva löytyi kuin löytyikin!



Laitetaan vielä kuva siitä jo aiemmin hommatusta mittaristostakin, siis siitä vaihdenäytöllisestä.

Tuo sohva-mallinen istuin on tyylikäs

Itse olen ehdottomasti tasonsäädön kannalla. Omasta langista se tuli laitettua kuntoon ja onhan se makea. Ei perä roiku ja kulkee pehmeästi kunnossa ollessaan. Tosin rikkinäisenä aika kauhea ajettava. Itse hommasin paineakut käytettyinä ja uudet putket tulivat löijytystä kuparista. Taitaa olla jo kaikki putket kupariputkia. Pari käytettyä iskariakin on tuolla varastossa varalla.

Jos joku painii ongelman kanssa niin täällä on siitä aika paljon keskustelua

Selvisi sitten sekin, ettei tuota hankitun mittariston vaihdenäyttöä vai käyttää, koska purkaja on tuhonnut sen katkaisemalla vaijerin! No uusi on jo tähtäimessä, mutta edelliseen meni rahat ihan turhaan. Tai onhan siinä tietenkin muitakin osia, mitä voi hyödyntää.

Niin, tarkoitin vain että m103 normaalimpi,helpompi löytää/halvemmat osat.Voihan se M110 ehkä joskus käydä nätistikin,ehkä,minä en ole vain ikinä kuullut sellaista Kaikissa mitä minä olen kuullut on venttiilikoneisto pitänyt ihan omaa konserttia...

Mutta hieno konehan se M110, sopii ehkä tuon aikakauden autoon paremmin.Ja ei kai se niin harvinainen kone ole,tässä parin kilometrin säteelläkin on ainakin kaksi sellaista irrallaan