Tulipa sellainen mieleen noista hitauksista. Hitsasitteko ihan niin, että pellit vastakkain vai tuliko myös sellaisia saumoja joissa pellit päällekäin? Esimerkiksi miten teitte pohjan saumat?

Mitäs tämän pannuhuoneesta oikein löytyy? Unohtui kysyä kun piipahditte täällä seinäjoella

Auto herätti ainakin huomiota mitä nyt illalla kuulin juttua niiltä ketkä sen oli sattunut nähdä

Jaahas, kylläpäs aika kuluu... tässä välillä on tullut sekä lonnittua, että raadettua, mitä tulee raatovankkuriin. Mihis me jäätiin viimeksi..? Ai juu, wappuun. Eli jatketaan siitä.

Meillähän oli se seuraava dedis 19. päivä toukokuuta, tuolloin oli Volvokerhon dynopäivät Harisella, johon auto oli ilmotettu jo ajat sitten. Eli tuohon mennessä auto piti saada ahdettua. Homma menikin lähes putkeen? Vapun jälkeen kaikki vetivät pari viikkoa elbaa, olihan tuo rojekti kuitenkin vienyt monen sällin vapaa-ajan jo muutaman kuukauden verran. Aiheen tiimoilta spekuloitiin ja hommaa suunniteltiin toki muutamaan otteeseen siinä välillä, mutta varsinaiseen työhön, eli turbottamiseen ryhdyttiin käytännössä vasta maanantaina 14.5. Eli tiukka viisi päivää (ja yötä...) aikaa saada imusarjaan ylipainetta.

Viikon työlista näytti siis seuraavalta:

-vaihteistoswappi, toinen BW55 tilalle, 2500 stall muunnin
-keulan purku ja välijäähdyttimen sovitus (EI alkuperäinen...)
-pakosarjan tekeminen (alkuperäistä ei huolittu...)
-ahtimen sovittaminen
-ruiskun ja sytytyksen ohjausyksiköiden vaihto, isompi massamittari
-kaasuläpän modifiointi (2.5" -> 3.0")
-ahtoputkien tekeminen
-turbon öljynkierron tekeminen
-downpipen tekeminen turbolle (putkisto muuten valmis)
-suuttimien vaihto, säädettävä b-paineensäädin
-hukkaportin ja dumpin sovittaminen
-öljynjäähdyttimet laatikolle ja moottorille, jos ehditään

Ja hieman kommentteja listaan...

Vaihdelaatikko: Edellinen, vapuksi kiinni laitettu BW55 osoittautui toiminnaltaan sudeksi, laatikko luisti aivan tolkuttomasti, eivätkä vaihdot tahtoneet sujua asiaan kuuluvalla tavalla. Joten laatikko päätettiin vaihtaa, näitä kun sattumalta nurkissa pyörii... Samoin tilalle päätettiin laittaa B21E-moottorista peräisin oleva 2500 stall muunnin, kun se nyt vihdoinkin löytyi meikäläisen varaston perukoilta. Vanha laatikko tosin osoittautui kultaakin kalliimmaksi varaosan luovuttajaksi, ONNEKSI sitä ei heitetty saman tien menemään, tähän palataan vielä myöhemmin.

Välijäähdytin on se sama, työkoneesta peräisin oleva Nissensin tekele, jota suunniteltiin autoon jo reilu vuosi takaperin. Kyseinen jäähy on vähintäänkin riittävän kokoinen ja hemmetin raskas: mikäli autolla olisi tarkoitus ajaa kelloa vastaan, lähtisi tämä järkäle ensimmäisenä vaihtoon. Mutta koska laite toimii tällä erää lähinnä cruiserina, ajaa tuo asiansa mainiosti. Tätä möhkälettä varten tosin piti laittaa laikka laulamaan ja tehdä tilaa auton runkoaisojen väliin, jotta se saataisiin sovitettua paikalleen...

Pakosarjasta tuli meikäläisen viikon agenda. Alkuperäistä pakosarjaa ei haluttu käyttää, koska se ei salli paljoa alkuperäistä isomman ahtimen käyttämistä, tila loppuu leveyssuunnassa kesken. Toisekseen alkuperäinen pakosarja ei ole jaettu, joten käytettäessä jaetulla turbiinipesällä varustettua ahdinta, menetetään heräämisessä se pieni etu, joka saavutettaisiin hyvin virtaavalla ja jaetulla pakosarjalla (1 ja 4 toiselle puolelle, 2 ja 3 toiselle). 940 sarjan turboissa on hivenen paremmin virtaavat sarjat, mutta tähän projektiin omavalmistepakosarja oli käytännössä ainoa vaihtoehto.

Olin suunnitellut jo aiemmin erääseen toiseen projektiin tekeväni sarjan, jolla ahdin sijoitetaan taakse ja alas. Toinen ja ehkä suositumpi tapa näiden ruotsinkiskojen virittämisessä on sijoittaa ahdin eteen ja ylös, mutta jostain syystä meikäläinen oli päissään todennut tuon ensin mainitun mielekkäämmäksi, joten siitä ajatuksesta lähdettiin liikkeelle. Molemmilla tavoilla on puolensa, jokainen kakkospätkän ahtamista suunnitteleva muodostakoon asiasta vapaasti oman mielipiteensä.

Mutta pakosarjan tekemistä varten oli siis jo aiemmin tullut teetettyä läjä plasmalla leikattuja laippoja (kiitos, Aki T!), samoin vesijöhtokäyriä löytyi hyllystä laatikollinen. Joten tuumasta toimeen...

Ahdin on myös se sama, jota autoon suunniteltiin jo aiemmin. Kyseessä on siis myöskin työkoneen osa, tarkemmin 6.6 l Perkins dieselissä palvellut solmu. Ahtimella on takanaan n tuntia työkonekäytössä, eikä siitä tietenkään ollut käytössä minkäänlaisia karttoja, joten ainoa tapa selvittää sen toimivuus oli kokeilla sitä käytännössä. Jostain nyt vaan täytyy lähteä liikkeelle?

Kaasuläppä päätettiin vaihtaa isompaan. Mitään käytännön merkitystä tällä modauksella ei ole, alkuperäinen riittäisi meidän käyttöömme aivan hyvin, joten lisähevosien tavoittelusta ei tässä kohtaa ole kyse. Tuokin nyt vaan on niitä joskus-johonkin-projektiin suunniteltuja muutoksia, joten sekin päätettiin nyt tässä yhteydessä toteuttaa. Läppä (tietenkin uusi...) on peräisin B6304 moottorista, eli tarkemmin 960-sarjan suorasta kolmen litran kuutosesta. Tuossa oli jo käytössä potikka, joten se piti down-gradettaa takaisin kärjelliseksi... Mutta vastaavasti on erittäin nopea päivittää takaisin potikalliseksi, mikäli laitteen ruiskut myöhemmin päivitetään ohjelmoitavaksi.

Downpipe oli suht suoraviivainen valmistaa, koska putkisto oli suunniteltu ja valmistettu ahtamista silmällä pitäen valmiiksi jo aiemmin. Ahtimen jälkeen putkessa on paikat kahdelle lambda-anturille, joista toinen on ruiskun oma ja toista käytetään seosmittarille.

Suuttimet vaihdettiin isompiin (uudet Boschit, tuotto 391cc/min @ 3.8 bar, näistä kiitos Kari A:lle) ja bensakiskon jatkoksi ruuvattiin omavalmisteinen säädettävä bensanpaineen säädin. Nuo riittävät hyvin käyttöömme toistaiseksi.

Hukkaportti meinasi tuottaa viimehetkillä päänvaivaa. Aluksi suunnitteltiin että käyttäisimme ahtimen omaa hukkaporttia. Sittemmin kuitenkin spekuloitiin, että tuolla liikkeellä kaivaisimme vain kuoppaa itsellemme, sillä aiempi kokemus on osoittanut että tuollaisen jaetun pakopesän toiselta puolelta hönkivä hukkaportti ei tule riittämään: ahtopaineita ei saada hallitusti säädettyä, koska portti ei virtaa tarpeeksi. Joten viimehetkillä päädyttiin kuitenkin ulkoiseen hukkaporttiin. Tuollaisen saaminen päivän varoitusajalla meinasi tuottaa päänvaivaa, joten mentiin sitten sieltä, mistä aita on matalin, ja haettiin kokeeksi Bilteman tarjoama hukkaportti. Kyseessähän on se sama kiinalainen HKS kopio, jota monet muutkin vauhtiputkat myyvät, mutta ison B:n 110e kokonaisedullinen hinta houkutti kokeilemaan kyseistä kapinetta. Mitä sillä rahalla sitten saatiin? Nooh... Sellaisenaan sitä ei voinut käyttää, mutta kyllä se käyttökelpoinen aihio oli? Dumppi on mallia Pate.

Tulihan taas jaariteltua, ihme jos joku jaksoi lukea? Mutta nyt täytyy välillä käväistä tallilla erään toisen projektin käyntimurheita setvimässä, jatketaan tästä ensikerralla...


TULOSSA LÄHIAIKOINA: kuvia asennuksista, voimansiirtovaurioita (mm. yksi kappale poikki menneitä kardaaneita ja kolme vaurioitunutta vaihteistoa), sekä auton ensimmäinen dynolappu sisäänajoahtopaineilla. STAY TUNED!

Kuva penkin modaamisesta. Autoonhan rakennettiin aikanaan poikkeukselliset iskarin kiinikkeet ja ne aiheutti hieman ahtautta ja ahdistusta takapenkin osalta. Penkin kippaavan selkä-osan reunoihin Tomi valmisti väistöt.

Ja sitten hieman kuvaspämmiä:

Käsijarrun linkkumekanismi:






Käkkärinvaijerin kiinnitys matkalta:


Käsijarruvipunahan meillä on Isuzu Trooperin kahva jos ny oikein muistan, vaijeri on edessä Toyota Hiluxin, ja takavaijerina on Volvo 740. Oli muuten perseestä asentaa

Edittiä: tossahan se kahva näkyy:



Sitten penkkirojektia:

El kötöstys jolla takapenkki saadaan liikkumaan 50cm eteenpäin omalta paikaltaan:




Tuollalailla se pulttaantuu orggis istuinosaan:




Penkki omalla paikallaan:



Penkki käännettynä eteen:



Sivunännit ylös:



Ja selkänoja alas:



Kuormatilalla alkaa olla pituutta:


Nuo takatilan pohjalevyt haettiin lohjalta, ja se auto josta nuo purettiin on kuulemma ollut Tanja Karpelan vanha kisko. Ties mitä noillakin lavereilla on aikoinaan kesäkuumalla puuhattu, myyjä kehoitti olla nuuhkimatta

Tuolta se linkkumekanismi ja selkänojan tukinänni näyttää:



Joku runkkari demoaa miten penkki lähtee nousemaan paikaltaan:



Tuosta näkyy meidän hieno linkkukötöstys hyvin:



Ja siellä se sama pallinaama istuu ja todistaa että kyllä penkki kestää:



Seuraavana sitten verhoilulevyjen pimppailua, takaistuimen verhoilua ja kaikkea mukavaa mitä ny jaksetaankaan tehdä. En suosittele pidättelemään hengitystä seuraavaa päivitystä odotellessa, saattaapi joutua itse raatovankkurin kyytiin ...