Jep! Lopputulokseen täytyy olla tyytyväinen. Kun painopiste löydettiin (toisella arvauksella kohdalleen... täytynee lotota) tuli teuraasta niin kevyt pyörittää että pikkulapsikin jaksaisi tuota käyttää.



Otettiin irti joo, meinattiin etttä säilyisivät varmimmin ehjinä koritöiden ajan. Kiinnitys oli ihan bulkki, kumitiivisteellä kiinni ilman liimaa. Rakenne sama kuin metritavarana saatavassa reunanauhassa, jossa lasi kiilautuu paikalleen ulkopuolisen koristelistan avulla. Eli ensin lista ulkoa mäkeen, vähän silikonia liukkariksi ja sisältä painamalla ulos... nätisti pullahti.

Sisäpuolella tuossa kyseisessä tiivisteessä on sellainen suht leveä reunus, tuskin löytää ihan heti samanlaista tilalle... Tuollaista rakennetta en ole nähnyt koripajojen käytettävän enää aikoihin. Mutta onneksi orkkikset olivat vielä sen verran hyvässä kunnossa, että voi käyttää uudelleen.

Mersun kattoverhoilu saattaa olla reunoiltaan liimattu, jos se tiivisteen alle menee? Onx kuwaa?

Kyllä tuollainen grilli olisi mahtava juttu pohjaakin rapatessa. Ei tarvisi maata selällään pihalla. Olisi eri helppo tehdä hitsaushommiakin. Aina saisi oikean kohdan sopivaan sentoon. Millaisella kiinnityksellä tuo on autossa kiinni? Onko muuta kuin tökätty nuo putket runkopalkkien sisään?

Juuri siksi se pitikin tehdä. Vähän mätähommia olis ja tuota...



Ainesputkesta sopivaksi sorvatut tangot tungettu runkoaisojen sisään puskurien kiinnityskohdista ja naulattu kiinni niillä M14 nupeilla, joilla puskuritkin tulevat kiinni. Tuossa ei alunperin ole ollut kuin kumivaimentimet puskurien takana, myöhemmissähän on sitten ihan iskunvaimenninpatruunat samoilla paikoilla.

Tuumailin jo tuossa että taidan soveltaa tuota sellaisenaan Amazoniin jahka sen pellitöiden aika koittaa, teen vain noihin putkiin adapterit jotka saa Amukan runkoaisoihin kiinni. Kyllä se siitä...

Joopa, niin se taas vierähti viikonloppu Nilssonin(?) tajunnanvirran tuotosta ihmetellessä. Parinkymmenen ruostereiän (tai muutaman ison...) lisäksi uusia ei löytynyt kuin muutama lisää. Tekisi mieli kysyä, että kuka hiton puusilmä tämän päästi männäkesänä läpi leimasta... vaan enpä taida sittenkään.

Nyt ollaan projektissa siinä kuuluisassa käännepisteessä, jossa homman koko karmeus yleensä paljastuu. Kaikkeen esille tulleeseen oltiin kuitenkin tälläkertaa varauduttu, joten paalausta ei edes harkittu, vaan projekti jatkuu.

Alustan uusimista valmisteltiin jo aika pitkälle, pohjaan saataneen muutama neliö uutta peltiä lähipäivinä. Nyt ei todellakaan korjailla mitään postimerkin kokoisia reikiä sieltä täältä, vaan vedetään koko lattia uusiksi. Jos tuo koppa olisi mikä tahansa muu kuin tämä, olisi se lentänyt paaliin jo ajat sitten. Allekirjoittanuthan on jo aiemmin paalannut mm. yhden vastaavankuntoisen 240 ambulanssin. Se vaan ei innostanut mihinkään toimenpiteisiin...



Tästä lähdetään...

Pohjan ehjäämiseltä on ehditty tekemään myös hieman hankintoja. Eilen käytiin purkamassa yhden 164 Volvon rattiakseli ja ratti. Nämä komppaavat jo aiemmin huommattua -69 144:n kojelautaa. Niiden hengettömyys sopii paremmin tämän auton henkeen...

Tyyli tulee olemaan suht kliini, ei mitään ylimääräistä näkyviin. Ainoastaan jenkakello rattiputken kylkeen ja thats it. Nopeusmittarihan ei ole katsastusvaruste tämänikäisessä...

Autoon suunniteltuja penkkejä sovitellaan myös lähipäivinä. Ne tullevat olemaan uusimmat osat mitä autoon tulee, niinden valmistusvuosi on -95. Mustaa nahkaa (onko vaihtoehtoja..?) ja sähkösäädöt. Muisti jäänee toteuttamatta, kun pitäisi siirtää luovuttaja-autosta läjä muita moduleja samalta väylältä että tuon featuren saisi toimimaan. Voimme ehkä elää asian kanssa...

onkos tuo edelleen siinä spray maalatussa mattavärissä vai käynyt läpi suurempaa työskentelyä?

On spraymaalissa edelleen. Ihmeen hyvin se kesti kaikki puolitoista vuotta auton pinnassa, ainoastaan tuulilasin yläpuolelta otsapinnasta alkoi loppuaikoina hilseilemään pois. (maalauksen pohjatyöthän sisälsivät yhden kokonaisen fairy-pesun... )

Tänään kun tein takapyöränkaarien modausta, niin vanhaa maalia poistaessa sai vuosirenkaista laskea kaikki yksitoista (11) kerrosta maalia ja kittiä auton pinnasta, aina tehtaan ensimmäisestä pohjaväristä alkaen... Kiesus. Eikä noi ruotsalaiset kyllä mitään kovan luokan peltiseppiä ole, Nilssonin(?) koripajan jäljiltä löytyy autosta sellaisia viiden millin kittikerroksia. Tai no... harvassapa nuo oikeasti kitittömät polven päällä yksittäin tehdyt korit ovat. Terveisiä kansankotiin.

Jos tuosta kaikkien korimuutosten jälkeen hyvän haluaa, niin pellille pitäisi vetää koko paska ja aloittaa alusta uudestaan. Vaan veikkaanpa, että sitä ei tämän kevään dedikseen mennessä ehtitä tekemään, raatokiidon kun pitäisi olla wappuna ajossa. We'll see what happens...

Ainoa asia mikä on varma, on se, että väri tulee edelleen säilymään mattamustana, tavalla tai toisella.

Kuvia saadaan varmaankin lisää tänne topicciin ja autoesittelyynkin sitten kun on niide aika?

Suoraan kamerasta ei tietenkään kannata kuvia laittaa, mutta niin kuin olette varmaan huomanneet, niin forumi pienentää kuvia layouttiin sopiviksi ja ne näkee sitten isompana kun niitä klikkaa!

Njoo, laitetaan nyt jotain väliaikatietoja:



Lattia tuomittiin liiallisesta hapokkuudesta, joten se laikattiin kokonaisuudessaan mäkeen. Se oli joko-tai tilanne, joko paalataan koko paska, tai sitten tehdään siten, että ei tartte heti enskeväänä olla paikkaamassa uudestaan. Vaiheen näkee kuvista...



Sisälle hepattiin parit jäykkärit, jotta raami säilyttäisi muotonsa operaation ajan. Ilmeisen hyvin se säilyi, tai on ainakin yhtä kiero kuin aloitettaessa... Lattian kantavat rakenteet tehtiin rhs-putkipalkeista, noiden päälle tulee suht suora peltilattia.

Tällä hetkellä allkirjoittanut puuhailee takapyöränaukkojen kanssa, yhtökumppanien korjatessa kattoa, sen värikkään luukkuhistorian jäljiltä.

Takapyöränaukoille kävi vähän samalla tavalla kuin lattiallekin. Riittävä määrä ruostetta, kittiä, liimasilikonia ja mikkilanganpätkiä yhdistettynä mannekaariin johti samaan lopputulokseen kuin lattiankin kanssa: laikataan koko vanha paska pois ja tehdään uudestaan. ja kun yhtiökumppanit eivät ajatusta vastustaneet (kiitti jätkät), niin tässä sitä ollaan...

Tars vissiin kohta taas tallille lähteä!

sullahan on IIIIIIIIIIIIIISO reikä lattian paikalla! hehheh. jaksamista!

Ehei... yksi iso siellä oli kerran, nyt siellä on enää yhdeksän pientä!

Kaksi viikkoa mätähommia takana, ihan kivasti on edennyt. Peltitöiden dedis on kahden viikon päästä, sitten pitäis alkaa jo pikkuhiljaa kasaamaan... Katotaan miten virta riittää.

Pitäskö meidän jo pikkuhiljaa harkita siirtymistä kahteen vuoroon tossa hitsauksessa!

Ei nyt vielä panikoida. Mutta viikonlopuks vois olla hommia, tuukko tekeen? Sunnuntailta tuplakaljat, ihan normaalisti...

Eilen oli taas logistiikkapäivä, haettiin projektiin harvempi perä. Samalla reissulla löytyi ultraharvinainen osa, jollaisen olemassaolosta Volvoissa ei moni ole edes tietoinen: löytyi automaattivaihteisen 144:n rattivaihdevalitsimen mekanismi! Tai ei kokonainen, osa hilppeistä on kadonnut vuosien saatossa, mutta puuttuva sälä on helppo tehdä itse. Montakohan näitäkin on aikanaan Suomessa ollut, ehkä 2 kappaletta?

Tulossa: sohvapenkki eteen...

Mistäs sohva? Minun piti hommata Kalmanrautaan sohva ja rattiautomaatin ohjauspylväs hiluineen vaatimattomasti Berliinistä.

Viikonloppu on taas aika paha, etäisyyttä tallille kuitenkin se reipas parisataa kilsaa... Mutta eiköhän tässä taas alkuviikosta palata orjatyövoimaks...